Muutama jatkosana osakemarkkinoista (osa 3)
Viime katsauksessa mainitsimme, että vuosi 2019 on jatkunut erittäin positiivisissa merkeissä sijoittajan kannalta, ja sitä se on edelleen ollut tätä viestiä kirjoittaessa. Näyttääkin siltä, että sijoitusvuodesta 2019 on muodostumassa kokonaisuudessaan erittäin hyvä. Osakemarkkinat ovat nousseet kaikilla isoilla maantieteellisillä alueilla ja nousu on tapahtunut viime aikoina osakemarkkinoiden tuottojen hyvin maltillisella heilahtelulla. Tässä tekstissä on tarkoitus tarkastella mitä pörssikurssien odotettu heiluminen on historiallisesti merkitsenyt sijoittajan kannalta? Onko siitä kannattanut olla huolissaan tai onko sitä voinut käyttää hyväkseen luotettavasti pörssikurssien ennustajana esimerkiksi sijoituspäätösten ajoittamisessa (esim. osakkeiden ostaminen ja myyminen)?
Sijoittajien suhtautumista kurssien vaihtelun voimistumiseen voidaan mitata niin sanotun sijoittajien pelkokertoimen, eli VIX-indeksin perusteella. VIX-indeksi kuvaa kuinka paljon sijoittajat odottavat osakekurssien heiluvan tulevaisuudessa Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla. Alla olevassa kuvaajassa on havainnollistettu VIX-indeksin (vaalean sininen käyrä) muutoksia vuodesta 1990 lähtien sekä VIX-indeksin keskiarvoa (punainen viiva). Samaan kuvaajaan on piirretty myös amerikkalaisten osakkeiden (S&P 500 -indeksi, sininen käyrä) kehitystä kuvaava käyrä havainnollistamaan markkinoiden yleistä kehitystä suhteessa sijoittajien ”pelkotilaan”.
Mitä kuvaajasta voidaan päätellä? Näyttää siltä, että kun kurssiheilunta on ollut matalaa (vaalean sininen käyrä), niin sitä on historillisesti seurannut osakkeiden kurssinousuja, mutta myös kurssilaskujakin. Esimerkiksi 1990-luvun keskivälillä odotettu kurssiheilunta oli hyvin matalaa ja seuraavina vuosina osakekurssit nousivat rivakasti tekno-osakkeiden vetämänä. Myös viime vuosina on nähty vuosia, jolloin osakekurssit ovat nousseet samalla, kun odotettu ja havaittu kurssiheilunta on ollut hyvin maltillista. Toisaalta vuosien 2007 – 2008 vaihteessa VIX-indeksi oli matalalla tasolla, mutta seuraavana vuonna (2008-2009) pörssikurssit laskivat selvästi alaspäin. Sama kävi 2000-luvun alussa, kun teknokuplan puhkeamisen jälkeen pörssikurssit laskivat alaspäin yli 30 %, vaikka myös VIX-indeksin lukema laski hetkellisesti samaan aikaan. Näin ollen ainakin yksinkertaisen viivoitinanalyysin perusteella voidaan todeta, että osakemarkkinoiden odotettu matala hintaheilunta ei vielä kerro mitään varmaa tulevaisuudessa saatavista osaketuotosta.
Toisaalta, kun markkinoiden pelot ovat näyttäneet suurilta, niin näiden hetkien jälkeen osakemarkkinoiden tuotto on ollut historiallisesti pääsääntöisesti poikkeuksellisen hyvä. Näin on käynyt esimerkiksi vuosina 1998, 2003, 2009 ja 2011. Näyttää siis siltä, että yleisten markkinalaskujen aikana osakkeiden ostaminen on keskimääräistä kannattavampaa kuin myyminen.
Edeltäviä havaintoja tukee myös alla oleva kuvaaja, jossa on tarkasteltu ”pelkokertoimen” lähtötasoja (aina vuoden viimeisenä päivänä) ja seuraavan vuoden historiallisia keskituottoja (mediaani) Yhdysvaltojen osakemarkkinoilla (S&P 500 -indeksi). Kuvaaja vahvistaa edeltävää, että pelkokertoimen matala taso (alle 20) on johtanut usein hyvin ”tavalliseen” pörssivuoteen (mediaani tuotto 12,8 %) ja korkea taso (yli 20) keskimääräistä parempaan vuoteen, vaikka tulevissa pörssivuosissa onkin ollut luonnollisesti paljon eroavuuksia. Lisäksi yli 25 tasoja nähdään suhteellisen harvoin (1991 – 2017 4 kappaletta), jonka vuoksi havainnoista ei kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Tällä hetkellä pörssikurssien nähty ja sijoittajien odottama heilunta on ollut historiallisia tasoja maltillisempaa (14,8 vs. 19,0). Historiallisesti tällaista vuotta on seurannut keskimääräisesti hyvin ”normaali” pörssivuosi, vaikkakin eroavuuksia vuosien välillä on ollut merkittävästi. On siksi mahdotonta sanoa nykyisen kurssien heilunnan avulla, että mihin osakemarkkinat ovat menossa lähitulevaisuudessa. Arvauksia voi aina tehdä, mutta mitään suurta ennustearvoa niille on turha laittaa. Ennustamisen sijaan lienee luonnollisesti jällleen kerran olla parasta keskittyä ainoastaan siihen mihin voi itse vaikuttaa ja jättää tulevaisuuden ennustaminen muille.
Lopuksi
Tämän artikkelin havainnot vain vahvistavat toteumusta, että osakemarkkinoiden lähitulevaisuuden tuottoa on äärimmäisen vaikea ennustaa luotettavasti millään keinolla. Kun esimerkiksi odotus osakemarkkinoiden alhaisesta hintojen heilunnasta ei näytä antaneen historiallisesti luotettavaa signaalia tulevaisuuden tuotoista ja toisaalta osakemarkkinoiden poikkeuksellisen kova heilunta on tapahtunut vain muutaman kerran parissa vuosikymmenessä, niin herää kysymys kannattaako pitkäjänteisen sijoittajan juuri kiinnittää huomiota osakehintojen heiluntaan. Paras keino ”hyötyä” kurssivaihtelusta on tukeutua omaan, hyväksi havaittuun sijoitusstrategiaan välittämättä juuri mitä markkinoilla tapahtuu. Esimerkiksi kurinalainen sijoitussalkun tasapainottaminen ja säännöllinen sijoittaminen johtaa ostamaan osakkeita lisää salkkuun kriisien aikana, kun osakkeiden paino on salkussa laskenut liian matalaksi suhteessa sijoittajan omaan pitkänaikavälin sijoitusstrategiaan.
Toisaalta tasapainottaminen on myös hyvä turva osakemarkkinoiden mahdollista laskua ajatellen (emme osaa sanoa, koska lasku tapahtuu), ettei vain tule yllätetyksi kurssinousun jälkeen liian riskisellä salkulla (esim. korkea osakepaino) markkinalaskun osuessa kohdalle. Toki me kaikki haluaisimme olla mukana osakemarkkinoilla vain niiden noustessa ja poissa laskujen aikana. Tämä ei kuitenkaan taida olla mahdollista, joten yritetään ottaa markkinoiden liikkeistä mahdollisimman suuri hyöty irti hyvin suunnitellulla ja toteutetulla sijoitusstrategialla, joka ei vaadi merkittäviä ennusteita tulevasta.
Hyvää uutta vuotta toivottaen,
Jani & Olli & Juho & Petteri & Katariina & Marjo
