Kärsimättömyyden seuraus
Kuvitellaan, että omistat pienen kotipaikkakunnaltasi lähtöisin olevan yrityksen osakkeita. Osakkeita hankkiessasi olet sopinut muiden omistajien kanssa, että et voi myydä heille takaisin osakkeita tai myydä niitä edes kenellekään ulkopuoliselle. Mikä määrittää tällaisessa tilanteessa omistuksesta saatavan tulevaisuuden tuoton?
Jos et voi myydä omistamiasi yhtiön osakkeita kenellekään toiselle henkilölle, niin tällöin tuottosi olisi maalaisjärjellä ajateltuna täysin riippuvainen siitä, miten omistamallasi yhtiöllä menee pitkällä aikavälillä. Jos yhtiön liiketoiminta tuottaa tappiota, niin pitkällä aikavälillä se päätyy todennäköisesti konkurssiin ja menetät kokonaan yritykseen laittamasi rahat. Toisaalta, jos kohdeyrityksellä menee hyvin ja se kasvaa kannattavasti, niin silloin se on kykeneväinen maksamaan myös tuloksestaan teille omistajille kasvavia osinkoja tehdyn sijoituksen korvauksena.
Pörssi on siitä mielenkiintoinen paikka, että se usein sekoittaa edellä kuvatun yksinkertaisen omistuksen kaavan. Yhtäkkiä sijoittajalla on saatavillaan omistamastaan yrityksestä ajantasaiset taloustiedot, muiden sijotttajien mielipiteet yrityksestä ja alati päivittyvä markkina-arvo, eli hinta, jolla muut sijoittajat ovat valmiita ostamaan ja myymään yrityksen osakkeita. Tämä mahdollisuus on ajanut ihmiset käymään huomattavasti enemmän kauppaa omistamillaan osakkeilla ja sijoituskohteilla lyhyen aikavälin voittojen saavuttamiseksi sekä unohtamaan mistä sijoitustuotot oikeastaan pääosin muodostuvat. Pitkällä aikavälillä kuitenkin suurin merkitys sijoittajan saamaan tuottoon on sillä, että miten pörssiin listattujen yrityksien liiketoiminnalla menee. Jos yritysten liiketoiminta kehittyy suotuisasti ja kansantalous kasvaa, niin silloin myös sijoittajan saamat tuotot tulevat todennäköisesti olemaan hyviä.
Alla olevassa kuvaajasta huomaamme, että keskimääräinen pörssilistattujen osakkeiden pitoaika on laskenut merkittävästi viime vuosikymmeninä – sijoittajat ovat siis käyneet omistuksillaan aina vain enemmän kauppaa. 1950-luvulla sijoittajat pitivät keskimäärin osakkeitaan jopa 8 vuotta. 2000-luvulla pitoaika on painunut ajoittain jopa selvästi alle vuoden, eli sijoittaja on myynyt ja ostanut kaikki omistamansa osakkeet vähintään kertaalleen vuoden aikana. Tähän ilmiöön ei toki syyllisty vain yksityissijoittajat vaan monet suuret instituutiosijoittajat ovat myös hyvin kärsimättömiä sijoitustuottojen havittelussa.
Mikä seuraus lyhytjänteisyydellä sitten on? Kärsimättömästi osakkeita ja muita sijoituskohteita myyville sijoittajille tulevat maksettavaksi kaupankäyntikustannukset ja usein myös verot, jotka yhdessä jarruttavat korkoa korolle -ilmiön vaikutusta merkittävästi. Lisäksi myyntien jälkeen pitäisi löytää uusi ja parempi sijoituskohde, missä sijoittajat voivat keskimäärin kohdata merkittäviäkin haasteita. Esimerkiksi vuosina 1992 – 2021 keskimääräisen amerikkalaisen osakesijoittajan tuotto oli vuodessa 3,6 % -yksikköä matalampi kuin yhdysvaltalaisten osakkeiden menestystä kuvaavan S&P 500 -indeksin tuotto*. 30 vuoden aikana keskivertosijoittajalle olisi 10 000 dollarin ensisijoituksella kertynyt siis noin 133 000 dollaria vähemmän tuottoa, kuin mitä S&P 500 -indeksi olisi tarjonnut. Näin ollen tuoton kannalta lienee perusteltu vaihtoehto, että me sijoittajat kiinnitämme jatkossa enemmän huomiota pitkäjänteiseen sijoittamiseen kuin osakkeiden ja sijoituskohteiden ”vuokraamiseen” saavuttaaksemme mahdollisimman hyvän tuoton.
Hyvää kevään jatkoa toivottaen,
Jani & Olli & Juho & Petteri & Janne & Kata & Marjo & Sini
*Lähde: Dalbar