Maailman korkotilanteesta
Korot ovat mielenkiintoisia, koska ne koskettavat meitä kaikkia tavalla tai toisella. Tavanomaisesti meillä on esimerkiksi jonkin verran sekä asuntolainaa että tilillä rahaa – näihin molempiin kohdistuu korkojen kautta joko kustannus tai sitten mahdollinen tuotto. Myös valtioiden ottaman velan korot ovat normaalitilanteessa valtiolle (kansalaisille) kulua ja sijoittajille tuloa. Tilanne korkomarkkinoilla ei kuitenkaan ole ollut viime aikoina normaali ainakaan historiallisesti katsottuna, kun korot ovat olleet matalalla tasolla. Mihin sitten korot ovat menossa lähitulevaisuudessa? Sitä useat yrittävät ennustaa.
Asuntolainojen ja tilien korot ovat usein sidottu Euribor-korkoihin. Siten Euribor-korkojen liikkeet kiinnostavat sekä asuntovelallisia että tilitallettajia. Kun vielä vuonna 2011 mm. 12 kk Euribor -korko oli selvästi yli kaksi prosenttia, niin ovat 12 kk ja 3 kk Euribor -korot painuneet negatiivisiksi vuosien 2015 sekä 2016 aikana ja olleet siellä siitä eteenpäin. Näin ollen viime vuosina matalat korot ovat hellineet asuntolainoja nostaneita, mutta toisaalta tarjonneet matalaa korkotuottoa tilillä oleville varoille.
Myös valtiolaina puolella korkotilanne on muuttunut uudelleen vuoden aikana. Kun vielä viime vuoden loppupuolella oli odotuksia, että esimerkiksi Yhdysvalloissa korkotaso tulisi nousemaan vuoden 2019 aikana, niin tällä hetkellä koronnousua ei enää odoteta (ennustamisesta lisää seuraavassa kappaleessa). Pohjaa tälle odotukselle antoivat Yhdysvalloissa vuoden 2018 aikana nousseet korkotasot ja talouden hyvä vire. Esimerkiksi USA:n 10-vuotisen lainan korkotaso kävi jo yli 3 % loka-marraskuussa ja tällä hetkellä se on noin 2 %.
Korkotasot valtiolainoissa ovat nyt laskeneet esim. länsimaissa äärimmäisen matalalle. Isossa osassa maita korot ovat jopa negatiivisia. Niin hullulta kuin se maalaisjärjellä kuulostaakin, niin sijoittajat ovat siis valmiita maksamaan siitä ilosta, että saavat lainata valtioille rahaa. Jos joku olisi 20 vuotta sitten julkisesti uskaltanut väittää korkojen olevan negatiivisia, niin tuskin kukaan olisi väitettä uskonut. Perinteisesti (ja edelleen maalaisjärjellä) ajateltuna rahan lainaamisesta ja riskinkantamisesta (varojen menettäminen) pitäisi saada jonkinlainen korvaus. Tällä hetkellä usean maan lyhyissä lainoissa riskiä vastaan ei kuitenkaan saa mitään korvausta. Ainoa tapa, jolla negatiivisen korkoprosentin lainasta voi saada tuottoa on toivoa korkoprosentin laskevan vielä alemmas ja myydä laina tämän jälkeen jollekulle toiselle ostohintaa korkeampaan noteeraukseen. Toisaalta valtioiden kannalta tämä on tietysti loistavaa, että tällä hetkellä ne saavat erittäin halpaa (jopa ilmaista) lainaa investointeihin ja kulujen peittämiseen.
Vallitsevaa tilannetta kuvaa hyvin, että esim. Saksassa korot ovat negatiiviset jopa 15-vuoden lainoissa ja Suomessakin aina kahdeksaan vuoteen saakka. Useassa muussakin maassa tilanne on samanlainen. Alla olevassa taulukossa on esitetty eri maiden korkoprosentteja, Joukkona näiden maiden lainoissa aina kahdeksaan vuoteen asti korot negatiivisia ja vasta 10 vuoden mittaisista lainoista eteenpäin saa jotain nimellistä tuottoa. Jos mukaan laskuihin otetaan vielä inflaatiokin, niin edes pisimmät (20-30 vuotta) valtiolainat eivät tarjoa joukkona sijoittajalle reaalisesti positiivista tuottoa.
Mihin korot ovat sitten menossa? Tätä on äärimmäisen haastava ennustaa. Yksi esimerkki ennustamisen vaikeudesta voidaan nähdä Yhdysvaltojen 10-vuoden valtiolainan korkotasoissa. Vuodesta 1992 eteenpäin Yhdysvaltojen johtavat ekonomistit ovat yrittäneet ennustaa korkotasojen muutoksia. Todisteet ekonomien kyvystä ennustaa korkojen muutoksia ovat kuitenkin olleet suhteellisen laihoja. Esimerkin vuoksi alla olevassa kuvaajassa ekonomistit ovat olleet laaja joukkona suhteellisen väärässä ennustaessaan Yhdysvaltojen 10-vuotisen valtiolainan korkotasoja (punaiset viivat). Ennusteet ja toteuma (musta) ovat kohdanneet hyvin harvoin. Muutenkin ennusteet ovat olleet kohtuullisen paljon pielessä: keskiarvona virhe vuoden ennusteessa on ollut noin 19 %. Lisäksi melkein joka vuosi ekonomit ovat ennustaneet nousevia korkotasoja, mutta ennusteet eivät ole realisoituneet tapahtuneiksi. Tulevaisuuden korkokehityksestä ei siis kukaan taida osata sanoa mitään varmaa.
Lopuksi
Se, että korot ovat nyt matalalla ei tarkoita, että ne olisivat sitä välttämättä myös tulevaisuudessa. Toisaalta vallitsevat matalat korot eivät välttämättä tarkoita, että korot nousisivat rajusti lähitulevaisuudessa takaisin niiden historiallisille tasoille. Korkojen (kuten muunkin sijoitustoiminnan) kanssa lienee jälleen kerran olla perusteltua käyttää maalaisjärkeä eikä tukeutua varsinkaan ennustamiseen. Jos esim. länsimaiden valtiolainat eivät tarjoa tällä hetkellä hyväksyttävää tuottoa, niin mitään pakkoa ei ole niitä ottaa sijoituskohteiksi. Urheilijarahaston sijoituskohteissa ei ole tällä hetkellä länsimaiden valtiolainoja johtuen niiden matalasta tai jopa negatiivisesta korkotilanteesta, vaan sijoituskohteina ovat pääasiassa muut korkoluokat. Jos tulevaisuudessa korkotaso nousee, niin mielellään valtiolainat lisätään taas rahaston sijoituskohteiksi.
Myöskään asuntolainojen korkoja ei liene viisasta lähteä ennustamaan, koska tässä pelissä eivät ole onnistuneet edes ennustamista ammatikseen tekevät. Tämän vuoksi oma talous on hyvä mitoittaa sille tasolle, että selviää tarvittaessa vaikka hieman korkeammistakin lainanhoitomaksuista, jos korot nousevat tulevaisuudessa. Ja jos korot eivät nousekaan, niin korkojen nousua varten varatut varat jäävät iloiseksi yllätykseksi vaikka tulevaan lomamatkaan.
Hyvää kesää toivottaen,
Jani & Olli & Petteri & Juho & Riikka
