Vakuutuskuorista
Vakuutuskuoret ovat olleet 2000-luvulla suurehkon suosion kohteena Suomessa ja niitä on arviolta useiden (kymmenien) miljardien eurojen arvosta yksityishenkilöillä. Perinteisesti yksityishenkilöt ovat voineet käyttää vakuutuskuoria mm. sijoittamisen verosuunnitteluun eri elämän tilanteissa ja niiden muutosten varalle. Vakuutuskuorista esimerkkeinä ovat niin sanotut kapitalisaatiosopimukset sekä sijoitus- ja säästövakuutukset, joita vakuutusyhtiöt tarjoavat erilaisina pitkäaikaissäästämiseen tarkoitettuina vaihtoehtoina. Vakuutuskuorien etuja on kuitenkin heikennetty huomattavasti viime vuosien aikana muun muassa perintö – ja lahjaverosuunnittelun välineinä. Lisäksi merkittävä muutos on jälleen tulossa vuoden 2020 alusta, jolloin voimaan astuva heikennys koskee vakuutuksista nostettavista varoista maksettavia veroja.
Aikaisemmin jos yksityishenkilö oli sijoittanut vakuutuskuoreen esimerkiksi 100 rahaa ja sen arvo oli noussut 150 rahaan, niin henkilö pystyi nostamaan ilman veroseuraamuksia sijoittamansa 100 rahaa. Vasta kun sijoitetut 100 olivat nostetut, niin tämän jälkeen seuraavat nostot kohdistuivat voitto-osaan (50 rahaan), josta henkilö olisi joutunut maksamaan pääomatuloverot. Nyt tulevan vuoden vaihteen jälkeen tämä ei ole enää mahdollista, vaan voitolla olevien sijoitusvakuutuksien nostoista katsotaan veronalaiseksi pääomatuloksi aina se suhteellinen osa, joka vastaa tuoton osuutta koko vakuutuksen arvosta. Kuitenkin vielä tämän vuoden (2019) aikana on mahdollista kohdistaa nostat vakuutuskuorista vain sijoitettuun osaan, jolloin on mahdollista nostaa sijoitettu pääoma ilman veroseuraamuksia. Vuoden vaihteen jälkeen vastaavasti mahdolliset vakuutuskuorien realisoidut tappiot ovat mahdollista hyväksi lukea pääomaverojen määrää laskettaessa.
Koska perintö- ja lahjaverotuksessa eikä nostojen kohdistamisessa vain sijoitetun summan osaan ole enää olemassa merkittäviä hyötyjä vuoden vaihteen jälkeen, niin vakuutuskuorien hyödyt rajoittuvat lähinnä aktiivisen kaupankäynnin veroseuraamusten välttämiseen. Vakuutuskuorissa säilyy siten edelleen mahdollisuus vaihtaa sijoituskohdetta toiseen ilman, että välissä tarvitsee maksaa voitoista verot. Vaikka maltillinen sijoitusten tasapainottaminen onkin varainhoidollisesti usein täysin perusteltua, niin historiallisesti katsottuna edes suurelle osaa sijoitusalan ammattilaisia ei tiheään tahtiin tehtävät eri sijoituskohteiden ostot ja myynnit ole olleet kannattavaa suhteessa maltillisemman kaupankäynnin sijoitustoimintaan verrattuna. Tämän vuoksi pääasiassa jäljelle jäävä kannustin sijoittaa vakuutuskuoren kautta perustuu yleisesti ottaen markkinoita paremman tuoton tavoitteluun tiheän kaupankäynnin kautta, mikä on äärimmäisen hankalaa tehdä kannattavasti varsinkin pitkällä aikavälillä.
Lisäksi (kuten aina sijoitustoiminnassa) niin vakuutuskuorien hyötyjä rajoittaa erilaiset kulut, joita voivat olla muun muassa vakuutuksen perustamis-, merkintä-, kaupankäynti-, lunastus-, vaihto-, ylläpito-, varainhoitajan sekä käytettyjen sijoitusinstrumenttien kulut. Yhteensä kulut voivat olla hyvinkin merkittävä kustannuserä. Kokonaiskulut ja niiden määrät voivat vaihdella eri vakuutusyhtiöiden välillä merkittävästikin, mutta niihin kannattaa aina kiinnittää erityistä huomiota, koska kulut ovat yleisesti pois saavutettavasta tuotosta.
Lopuksi
Jokaisen henkilön tilanne on yksilöllinen ja yllä läpikäydyt kohdat ovat vain yleisiä muistutuksia sijoituskuoriin liittyvistä seikoista ja muutoksista. Mikäli kuitenkin omistat jonkin vakuutussidonnaisen tuotteen (esim. sijoitusvakuutus tai kapitalisaatiosopimus), niin tässä tilanteessa kannattanee ainakin tarkistaa oma henkilökohtainen tilanne hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta, että onhan valittu ratkaisu edelleen omien tavoitteiden ja etujen mukainen.
Hyvää syksyä toivottaen,
Jani & Olli & Petteri & Juho & Riikka & Mari
