Mitä tekisin toisin?
Syksyn seurakierrokset ovat saatu hienosti maaliin – kiitos kaikille tapaamisiin osallistuneille! Useammalla paikkakunnalla tilaisuuksissa on tullut puhetta Urheilijarahastoinnin vaikutuksesta uran jälkeisen elämän suunnitteluun. Samaa aihepiiriä sivuten on kysytty uransa jo lopettaneilta ja nostonsa Jääkiekkoilijoiden Urheilijarahastosta aloittaneilta pelaajilta rahastointiin liittyviä kokemuksia. Yhdessä kysymyksessä tiedusteltiin vastaajilta mitä he tekisivät toisin, jos saisivat aloittaa uudelleen Urheilijarahastoinnin. Kyselyssä kaksi vastausta nousi erityisesti esille:
- Säästäisin enemmän ja
- aloittaisin aiemmin
Perusteluina näihin kahteen kohtaan ja Urheilijarahastoinnin käyttöön olivat mm. seuraavat kommentit:
”On rauhassa saanut nauttia uran jälkeisestä ajasta perheen kans. Ei ole tarvinnut heti mennä töihin ja on saanut rauhassa miettiä tulevaa ammattia. Ei taloudellista ”romahdusta” uran jälkeen.”
”Antanut vapautta. On ollut mahdollista opiskella kun ei ole ollut pakko mennä heti töihin rahan puutteen takia. Nyt kun töissä niin tuo lisätuloa antaa vapautta.”
”Rahastointi kannattaa aloittaa jo aikaisin vaikka pienellä summalla. Huomaamattomasti tulee niin sanotusti säästöön rahaa. Rahastointi voi myös tuottaa, kuten minullakin kävi. Uran jälkeinen aika saattaa olla epävarmaa aikaa taloudellisesti.”
Maalaisjärjellä ajateltuna säästämisaika ja säännöllisesti palkasta sivuun laitettava osa ovat hyvin tärkeitä asioita ajatellen uran jälkeistä elämää ja siihen varautumista. Ymmärrettävästi säästäminen ja uran jälkeiseen elämään valmistautuminen ei ole kaksikymppisenä päällimmäisenä mielessä, eikä se sitä rehellisesti sanottuna ollut allekirjoittaneillakaan joskus silloin muinaishistoriassa. Ja oikeastaan hyvä niin. Peliaika on kuitenkin urheilijan uran parasta aikaa ja siitä kannattaa nauttia. Toisaalta omaan tulevaisuuteen voi vaivattomasti vaikuttaa hyvin paljon esimerkiksi automatisoimalla säästäminen Urheilijarahastoon kuukausipalkasta, jolloin sitä ei tarvitse sen kummallisemmin miettiä ja voi keskittyä peleihin täysipainoisesti. Automaattisen säästämisen hyvä puoli on myös siinä, että se takaa säästämisen toteutumisen. Ilman automaattista säästämistä heti palkkapäivänä ei säästöön jäisi todennäköisesti mitään tai ainakin huomattvasti vähemmän!
Mutta vielä alkuperäiseen kysymykseen ”Mitä olisin tehnyt toisin?”, millainen vaikutus lopputulokseen on säästettävällä summalla ja sillä kuinka aikaisin säästöt aloitetaan. Seuraavassa esimerkkitaulukossa on havainnollistettu tilannetta, jossa 10 vuoden aikana pelaajan keskipalkka on 60 000 euroa vuodessa, eikä se muutu vuosien aikana. Tuotto-odotus Urheilijarahastosäästöille on 5 % vuodessa ja pelaajan uran oletetaan loppuvan 31-vuotiaana.
Esimerkistä nähdään, että jo nostonsa aloittaneiden pelaajien sanoissa on järkeä. Säästösummalla ja -ajalla on dramaattinen merkitys lopputuloksen kannalta. Esimerkiksi säästämällä palkasta 20 % kuussa (1000 €) ikävuodesta 21 aina 30 saakka saataisiin kerrytettyä laskelman mukaan noin 158 000 euron varallisuus. Jos vastakohtaisesti säästöt aloitettaisiin vasta 25 vuoden iässä, niin lopettamishetkellä (31v) kasassa olisi noin 86 000 euroa, eli 72 000 euroa vähemmän. Myös säästösummalla on iso merkitys lopputulokseen. Säästämällä palkasta 20 %:n sijaan 5 % kuussa (250 €) kymmenen vuoden ajan olisi kasassa lähes 120 000 euroa vähemmän uran päättyessä.
Näin ollen voidaan sanoa, että varallisuuden kasvun kannalta ylivoimaisesti merkittävintä on näiden kolmen seikan yhteistulos: 1) jatkuvan säästön määrä, 2) kuinka aikaisin säästäminen/sijoittaminen aloitetaan ja 3) säästöille/sijoituksille saatava tuotto. Parasta edeltävässä on, että kahteen ensimmäiseen seikkaan voi omalla toiminnalla itse vaikuttaa merkittävästi ja, että ne ovat kokonaisuuden kannalta ne suurimmat tekijät vaurastumisessa.
Lopuksi
Todennäköisesti pelkkä säästetty raha ei sinänsä tee ketään onnelliseksi, kun pelit aikanaan loppuvat. Toisaalta säästöt mahdollistavat vaihtoehtoja urheilijan uran loputtua, joita muuten ei olisi olemassa. Parasta lienee se, että itsellä pysyy langat hyppysissä ja pystyy itse päättämään mitä tekee omalla tulevaisuudella. Mikäli sukan varressa ei ole lainkaan säästöjä uran loputtua, voi olla pakko ottaa vastaan se työ mitä tarjotaan, vaikka se ei kiinnostaisi vähääkään. Myös opiskelun aloittaminen ilman säästöjä on taloudellisesti haasteellista, jos samaan aikaan pitäisi esimerkiksi perheen arjen pyöriä normaalisti mm. lasten harrastusten osalta. Näin ollen varautuminen tulevaan kannattaa aloittaa ajoissa. Todennäköisesti tulevaisuuden sinäsi tulee kiittämään ratkaisustasi.
Hyvää syksyä toivottaen,
Jani & Olli & Juho & Petteri & Janne & Kata & Marjo & Sini