Rahapelaamisesta ja todennäköisyyksistä
Viime kuukauden katsauksessa pohdittiin ns. pikavippien jarruttavaa vaikutusta vaurastumisessa. Pikavipit eivät luonnollisesti ole ainut asia, joka on erittäin haitallista vaurastumista ajatellen. Toinen todella voimakkaasti vaurastumista estävä asia on rahapelaaminen, jossa odotusarvo pelaajan menestymiselle on usein huomattavan heikko.
Rahapelejä on olemassa pelikoneista kasino-peleihin ja väliinkin mahtuu vielä monenlaista muuta vaihtoehtoa. Rahapelaamisen eri muotojen välillä on voitollisuuden odotusarvoissa huomattavia eroja. Pelaajan kannalta eri pelien ”kannattavuutta” voidaan arvioida niiden palautusprosenttien kautta. Palautusprosentit tarkoittivat kuinka paljon peliin asetetusta rahasta pelaaja saa takaisin yhden pelikerran jälkeen odotusarvollisesti. Esimerkiksi palautusprosentti 90 tarkoittaa, että jokaisesta pelatusta eurosta pelaaja saa takaisin 0,9 euroa. Lyhyellä aikavälillä palautusprosentti voi olla huomattavastikin parempi tai heikompi riippuen pelaajan tuurista. On mahdollista, että voi mennä useitakin pelikertoja, jolloin pelaaja voi päätyä voitolle. Kuitenkin pitkällä aikavälillä palautusprosentti hakeutuu lähelle odotusarvoaan (esim. 95 %) ns. suurten lukujen lain vuoksi, minkä varaan peliautomaatit ja kasinoiden liiketoiminta on rakennettu. Kunhan siis pelaajat pelaavat tarpeeksi pitkään ja useasti pelejä, niin silloin todennäköisyys sille, että peliautomaatti tai kasino jäisi tappiolle, on täysin olematon. Negatiivisen odotusarvon vuoksi pelaajan on säännöllisesti täydennettävä pelikassaansa jatkaakseen pelaamista, koska ajan kuluessa pelikassan tulevaisuuden odotusarvo on 0 (ilman satumaista tuuria).
Tarkkaa lukua varsinkin peliautomaattien palautusprosenteista on todella vaikea löytää (joskus mahdotontakin). On kuitenkin arvioitu, että esim. kaupoissa ja huoltoasemilla löytyvissä peliautomaateissa on palautusprosentti noin 90*. Casinoilla palautusprosentit ovat automaateissa arviolta noin 95*. Muissa kasino-peleissä palautusprosentit voivat olla tätä parempia, mikä parantaa pelaajan asemaa. Odotusarvo ei kuitenkaan koskaan ole pelaajalle suotuisa (jos et siten osaa esim. laskea Blackjackissa kortteja), vaan pelijärjestäjällä on aina etu puolellaan.
Millainen vaikutus sitten käytännössä pelaamisella voi olla vaurastumiseen? Alla on kuviteltu tilanne, jossa pelaaja pelaa keskiarvona vuoden jokaisena päivänä puolituntia rahapelikoneita (tai muita rahapelejä) kuten hedelmäpeliä. Yhden minuutin aikana pelaaja ehtii esimerkissä pelata 12 pyöräytystä pelikonetta (yksi peli kestää 5 sekuntia). Panoksena jokaisessa pelissä on 1 euro. Laskelmassa on käytetty 90 – 99 palautusprosentteja.
Palautusprosentilla 90 päiväkohtainen tappio puolen tunnin pelaamisella on 36 euroa. Kuukaudessa häviö on jo 1 080 euroa. Todella pitkällä aikavälillä, kuten 50 vuotta tappio on jo täysin käsittämätön 657 000 euroa! Kaaviosta nähdään, että palautusprosentilla on huomattavan iso vaikutus lopputulokseen ajan kuluessa. Palautusprosentilla 99 tappio kutistuu kymmenysosaan verrattuna palautusprosentilla 90 pelattuihin peleihin.
Onneksi on olemassa myös pelejä, joissa palautusprosentit ovat odotusarvollisesti pelaajan kannalta positiiviset. Yhden parhaiten tunnetun ”pelin” toteutunut palautusprosentti on ollut esimerkiksi Yhdysvalloissa viimeisen 200 vuoden aikana noin 106,6 ottaen huomioon inflaation, eli ostovoiman alentumisen. Parasta pelissä on, että siihen voi ottaa jokainen halutessaan osaa. Huonona puolena siinä on, että vaikka palautusprosentti on ollut pitkällä aikavälillä positiivinen, niin yksittäisinä vuosina palautusprosentit ovat vaihdelleet hyvin merkittävästi. Kyseisen ”pelin” nimi on tietysti osakesijoittaminen.
Esimerkiksi Yhdysvalloissa osakemarkkinat ovat tarjonneet reaalisesti (inflaation, eli ostovoiman alentuminen huomioiden) Yhdysvalloissa keskimäärin noin 6,6 % vuosituoton (= vuosittainen palautusprosentti 106,6) viimeisen 200 vuoden aikana laskettuna. Ei tarvitse olla rakettitieteilijä laskeakseen, että jos pidättäytyy pelaamista pelikoneita ja säästää laskennallisen tappion verran joka päivä (36 €) korottomalle tilille, niin tulevaisuudessa kasassa on tasan yhtä paljon rahaa kuin mitä on säästänyt. Tilanne on kuitenkin odotusarvollisesti täysin eri, jos säästämisen sijasta laskennallinen tappio sijoitetaankin päivittäin osakemarkkinoille.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana Suomessa ovat yleistyneet ns. pikavippi-firmat, joista saa pieniä luottoja ilman vakuuksia. Näitä lainoja on suhteellisen helppo ja nopea nostaa. Varjopuolena pikavipeissä on erittäin korkeat kustannukset lainanottajalle, mikä näkyy pikavippi-firmojen hyvänä kannattavuutena*. Näitä lainoja vaurastumista tavoittelevan tulisi välttää kaikin keinoin, koska niissä piilee suuri vaara korkoa korolle -ilmiön kautta.
Yhden päivän kohdalla 6,6 % vuosituoton vaikutus on vielä täysin olematon. Myös yhden kuukauden aikana tilanne on turhauttavan samanlainen – tuottoa tulee vain 3 euroa verrattuna säästämiseen. Vielä yhden vuoden jälkeenkin eroa tulee odotusarvoisesti vain 442 euroa. Ajan kuluessa kuitenkin erot pelaamisen, säästämisen ja sijoittamisen välillä erottuvat toisistaan dramaattisesti – 50 vuoden jälkeen ero on jo täysin käsittämätön 4,5 miljoonaa euroa suhteessa säästämiseen ja 5,85 M€ suhteessa pelaamiseen! Pitkäjänteisyys ja hyvät tottumukset näyttävät siis palkitsevat kärsivällisen toimijan.
Lopuksi
Rahapeleissä etu on usein pelinjärjestäjän puolella ja itse pelaajalle jää rahoittajan rooli. Aina voi osua kohdalle satumainen tuuri, mutta odotusarvollisesti menestymismahdollisuudet rahapeleissä ovat seitin ohuet pitkällä aikavälillä. Jos elämään haluaa hakea jännitystä välttämättä rahapelien kautta, niin ehkä suositeltavampaa on pelata peliä, jossa palautusprosentti on mahdollisimman korkea, pelin kiertonopeus ja panoskoko mahdollisimman alhainen. Tällöin väistämätön tappio tulee olemaan mahdollisimman pieni ajan kuluessa. Itse vaurastumisen kannalta pelaaminen on kuitenkin odotusarvollisesti haitallista ja sitä ei voi mitenkään verrata esimerkiksi positiivisen odotusarvon omaavaan osakesijoittamiseen.
Terveisin,
Jani, Olli, Juho & Petteri
*Lähde: peluuri.fi
Ps. On myös olemassa onnenpeleistä poikkeavia taitopelejä, joissa on mahdollista menestyä muutenkin kuin tuurilla. Esimerkiksi ihmisten välisessä pokeripelissä (EI markettien ja kasinoiden pelikoneet!) todennäköisesti taitavin pelaaja (pelaajat) voittaa rahat pitkällä juoksulla. Vaikka esimerkiksi pokeri onkin taitopeli, niin siitä huolimatta myös siinä lyhyellä aikavälillä tuurilla on suuri merkitys ja huonokin pelaaja voi pärjätä hyvin muutaman jaon/pelisession aikana. Pitkällä juoksulla tuurin määrä tasoittuu kaikkien pelaajien kesken, jolloin taitavimmat pelaajat tulevat keräämään heikkojen pelaajien rahat. Kuitenkin kilpailu menestyvimpien pelaajien välillä on todella tiukkaa, joten menestyminen vaatii merkittävän määrän omistautumista pelin opiskelulle ja kykyä hallita tunteensa voittojen ja väistämättömien tappioiden hetkellä. Menestyvä osaamiseen perustuvien rahapelien pelaaminen ei siten ole helppoa, vaan äärimmäisen vaikeaa ja voitollisen pelaamisen todennäköisyys näin ollen matala.
